Darya & Arlin

Darya

Daryaa voisi kuvailla sanalla intohimoinen. Tämän intohimona ovat aina olleet lohikäärmeet ja niistä huolehtiminen epävakaana aikana, ja Hajnalkan avulla tuo pitää itsensä jotenkuten leivän syrjässä kiinni. Darya ei ole opiskellut juuri mitään, mutta on kasvanut lohikäärmeiden kanssa, ja saanut paljon asiantuntemusta sen kautta. Kyllä hän on käynyt koulua “peruskoulun” verran Ayomiden pienessä kyläkoulussa. Vanhemmiten tämän kasvava kiinnostus lohikäärmeisiin ajoi tämän erilleen lapsuudenystävistä. Tilan tämä sai isältään perinnöksi.

Luonteeltaan Darya on hyvin avoin ja ystävällinen. Nykyään, Hajnalkasta ja lohikäärmeistä huolimatta, tuolla on paljon ystäviä ympäri laaksoa – myös Ayomiden kylässä kauppiaitten lisäksi. Tämän kanssa on helppo tulla toimeen ja tälle on helppo jutella juurikin kyseisen avoimuuden ja ystävällisyyden takia. Darya on myös hyvä lukemaan tilanteita, ja osaa myös käyttää huumoria. Tosin tämän nuoren naisen saa nopeasti suuttumaan – varsinkin, kun aiheena ovat lohikäärmeet ja niiden, ja lohikäärmeratsastajien, asema nykyisessä maailmassa. Tuo voisi väitellä vaikka itse kuninkaan kanssa asiasta, eikä kovin helposti sulata yhtäkään loukkausta noita kauniita olentoja kohtaan.

Darya osaa myös olla halutessaan ilkeä ja epäkohtelias, mutta omien sanojensa mukaan pyrkii ratkaisemaan asiat rakentavalla keskustelulla. Tämä rakastaa yli kaiken lohikäärmeitä, lentämistä ja Hajnalkaa, ja erityisesti Cherehiä, varjojenlohikäärmettä, jonka hän on kasvattanut munasta saakka itse. Magiaa Darya ei kuitenkaan osaa, mutta telepatiankäytössä tämä on erittäin taitava.

Ulkonäöltään Darya on melkoisen normaali – piirteissä ei ole mitään, mikä jäisi erityisesti mieleen. Tällä on paksut, ruskeat hiukset, joita tämä pitää lapaluiden alapuolelle yltävällä letillä tai sotkuisella nutturalla. Silmät ovat hieman tummemmat kuin hiukset, ja hyvin elävät – tuo on oppinut havainnoimaan paljon ympäristöstään. Kasvonpiirteet ovat melko pehmeät, eikä niistä voi vetää mitään kovin karkeita linjauksia. Vasta hymyili saa tuon piirteet nousemaan oikeuksiinsa.

Vartaloltaan Darya on hieman keskimääräistä pidempi, lähemmäs 170 senttimetriä ja jäntevä, vaikka onkin aina ollut hoikka. Tilan työt ja lohikäärmeiden kanssa työskentely ovat kasvattaneet tästä voimakkaan, ja saaneet naisen muuten melko valkean ihon päivettymään.

Daryan tunnistaa helpoiten hatusta, jota tämä pitää lähes aina. Se on musta stetsonia muistuttava mokkapintainen lierihattu, jossa on tummanlila nauha. Hattu varjostaa kasvoja ja estää häikäistymistä tehokkaasti. Muuten nainen pukeutuu hyvin käytännöllisesti suoriin housuihin ja joko pitkä-/lyhythihaiseen paitaan säästä riippuen. Sen päällä tuolla yleensä on joko huppari, takki tai viitta. Väreistä Darya suosii hyvin maanläheisiä värejä, ruskeaa ja vihreää. Mustaa löytyy yleensä kenkien lisäksi myös housuista ja syksyisin ja keväisin yltä löytyvästä nahkatakista.

Arlin

© Arlin

Daryan kanssa vakituisesti yhdessä asuva haltiamies, jonka huilunsoittoa voi kuulla metsän hämärissä.

Ulkonäkö

Arlin vaikuttaa varsin stereotyyppiseltä haltialta. Vaikka olisi vain lukenut haltioista, tietäisi heti tämän edustavan kyseistä rotua. Eikä Arlin yritä piilotella sitä mitenkään vaan antaa kaikkien tietää rotunsa ja on ylpeä alkuperästään. Edes nimittelyt, joita hän toisinaan kuulee, eivät tätä haltiaa haittaa.

Varmasti ensimmäisenä huomion kiinnittää haltian sarvimaiset korvat, jotka ovat haltiamaisesti suipot, mutta jopa rodulleen harvinaisen pitkät ja mahtavat. Nämä saavat Arlinin näyttämään pidemmältä ja tärkeämmältä kuin mitä hän oikeasti on. Korvat ovat suorat ja sojottavat hiukan sivuille. Ne ovat paksut, mutta Arlin on silti uskaltautunut ottaa toiseen korvaan yhden lävistyksen hopeista korvarengasta varten. Hän vannoi, ettei ota enää toista lävistyksen ajan aiheuttaman kivun jälkeen. Korvarenkaalla ei ole mitään erityistä tarinaa. Arlin sai renkaan vanhemmiltaan ja tykästyi siihen. Korvien välissä olevat marmorisen vihreät silmät ovat terävät, mutta myös rauhalliset. Toisinaan vaikuttaisi, että hän olisi hyvinkin tarkkaavainen silmänliikkeitten perusteella, ettei mitään jää tältä huomaamatta, mutta toisinaan häneltä jää usein jotain olennaista näkemättä. Arlinin päätä peittää pitkät, reilusti alaselkään yltävät vaaleat hiukset jotka ovat sidottu hopearenkaalla löysästi ponihännälle niskasta. Hiuksissa on hiukan kullan vivahdetta ja osa lyhemmistä hiuspätkistä roikkuu hänen otsallaan.

Haltialta löytyy melko paljon pituutta, 185 cm ainakin. Pituudestaan huolimatta Arlin ei ole oikeastaan laihan näköinen, mutta toisaalta ei myöskään roteva. Hän on ”sopiva”, samalla kertaa sulava ja ketterä, sekä jäntevä ja voimakasrakenteinen. Kuten hiuksetkin, Arlinin iho on melko vaalea eikä rusketu, vaikka haltia viettääkin suuren osan ajastaan luonnossa.

Haltia pukeutuu aina maanläheiseen vihreään tai mustaan, joista ensimmäinen on selkeästi hänen suosikki värinsä. Arlin pitää aina yllään vaaleaa tunikaa ja sen päällä naruilla ja nyörillä koristeltua pientä vihreää takkia. Mustat tai vihreät housut ovat myös aina yksinkertaisesti koristeltuja. Kaikki hänen vaatekappaleensa Arlin on valmistanut ja koristellut itse huolella ja ajan kanssa.

Luonne & tavat

Arlin rakastaa luontoa, eikä voi olla siitä erossa kovinkaan pitkään. Tämän tapaa useinkin metsän keskeltä nukkumassa tai soittelemassa omatekoisella huilullaan. Haltia on taidokas soittamaan ja näppärä valmistamaan kaikennäköistä käsillään. Huilun lisäksi hänen vaatteet, jousi ja nuolet ovat kaikki hänen itsensä valmistamia ja korkealaatuisia. Tämä ei silti myy taidon töitään, vaan elättää itsensä erilaisin hanttihommin kuten viestin- tai tavarankuljettajana. Kaikissa muissa työtehtävissä Arlinilla menee jotain yleensä pieleen ja tämä joutuu maksamaan velkojaan metsästämällä. Hän ei koskaan pyydä työtehtävistään enempää kuin katon päänsä päälle, valmistusmateriaalia tai muuta vastaavaa.

Arlin on ystävällinen ja rauhallinen ellei häntä pahasti loukata. Yleensä tämä silti pyrkii välttämään muita vaikka osaakin olla erittäin sosiaalinen. Haltian kanssa on kuitenkin hankala solmia pidempi aikaisia ystävyyssuhteita. Toisinaan Arlin on varsin sinisilmäinen ja luottaa kaikkiin, vaikkei aina pitäisi. Hän ei silti suostu väkivaltaisiin tekoihin ja käyttää joustaan metsästyksen lisäksi hädässä vain puolustukseen.

Arlin ei ole koskaan tyytyväinen ollessaan erossa metsästä. Tämä silti pyrkii pitämään mielipiteensä itsellään keskustellessaan suoraan jollekin, vaikka aina se ei onnistukaan. Arlin ei ole varma onko hänellä magiaa, mutta häntä ei se erityisemmin kiinnostakaan. Haltia silti väittää metsän olevan puolellaan ja tuntevansa toisen liikehdinnät lähellään siellä. Eläimetkin tuntuvat toisinaan kuuntelevan tätä.

Menneisyys

Arlin ei koskaan pitänyt yhteisöllisyydestä tai liian tutuista kasvoista. Tämän takia haltia karkasi kylästään jo, ainakin haltioiden mittapuussa, nuoressa iässään. Arlinin kotikylä oli pieni, kartassa näkymätön haltiakylä, josta Chaerdoskin oli kotoisin. Karattuaan Arlin jäi elämään kotikylänsä lähialueen ja kaukaisempiin metsiin, kunnes lopulta saapui Karanin lähimetsiin.

Haltia pystyi elättämään itseään lapsuuden aikana saamillaan käsityöntaidoillaan, mutta ajan kuluessa Arlin päätti olla jollain tavalla hyödyksi muulle maailmalle. Tämän takia hän astui Karanin kivetetyille teille ja alkoi ottamaan vastaan erinäisiä pieniä työtehtäviä keneltä vain sai. Haltia tiskasi astioita, siivosi ja hoiti puutarhoja. Useimmat työtehtävät kuitenkin päätyivät jonkin sortin katastrofiin, eikä Arlin menestynyt melkeinpä muussa kuin viestinviejänä tai tavarankuljettajana.

Lopulta Arlin päätyi tekemään töitä Elised Gujicin tiskaajana. Tiskihommista ei tullut mitään ja haltialta kaatui lopulta kallis astiasto maahan sirpaleiksi. Arlin joutui nyt maksamaan aiheuttamansa tuhon, mutta tämän onneksi Elisedillä oli juuri silloin tähdellisempää ajateltavaa kuin vanhat astiansa. Elised laittoi haltian maksamaan velkansa viestinviejänään ja tarjosi samalla yhden vierashuoneistaan lainaksi ja päivittäisen aterian.

Ja se, miten Arlin päätyi muuttamaan yhteen Daryan kanssa selviää Hajnalkan tarinan toisesta osasta.