Tilukset

Yleiskuvaus

Tie Hajnalkaan on kovaksitallattu, aktiivisesti käytetty kärrypolku, jonka keskiosassa kasvaa kitukasvuista ruohoa. Se on hiekkapohjainen, mutta kevään tullessa ja lumien sulaessa, tai kovan sateen jälkeen tien alla oleva savi nousee pintaan, ja tie muuttuu sotkuiseksi mutavelliksi hetkittäin. Tie kulkee hieman kaartuen Ayomideen johtavalle päätielle, ja sitä ympäröi vanha, korkea metsä, joka varjostaa keskipäivälläkin tietä.

Metsän kautta kulkeva tie johtaa lopulta korkean muurin vierelle ja jatkaa vielä hetken ennen kuin muuttuu kivitetetyksi tieksi. Muuri varjostaa lähes yhtä paljon kuin metsä, toisinaan enemmänkin ja on rakentunut maahan tuetuista paaluista, joita on vahvistettu metallisin tukirakentein. Portit, joiden luokse tie johtaa, ovat usein auki suurilla saranoillaan leväten. Ne voi salvata sisäpuolelta kiinni, ja ne aukeavat sisällepäin suurilla mekanismeilla, jotka on piilotettu muurin suojiin, porttien taakse. Ne voi myös työntää kiinni tai vetää auki manuaalisesti, mutta suuret kierremekanismit, joita on ollut olemassa jo ennen keskiaikaa, helpottavat massiivisten porttien liikuttelua.

Porttien takana jatkuu kivitetty tie, joka on Hajnalkaan johtanutta tietä huomattavasti leveämpi. Ympäröivä laaja maa-ala on ruohoa, joka on paikoin kulunut kokonaan pois paljastaen savimaan. Ruohon seassa kasvaa paljon sammalta, mutta se näyttää vehreältä ja eläväiseltä. Porteilta näkyy suuri kartano, joka on rakennettu keskiviivan, porttien ja tien luoman viivan vasemmalle puolelle, ja joka hallitsee suurinta osaa muurien rajaamasta tilasta. Kauempana näkökenttään osuu kaksi tallirakennusta, jotka on rakennettu lähes muurien takalaidalle, ja jotka sijoittuvat toisiinsa nähden vastakkain. Toisen, varsinaisen tallirakennuksen yhteydessä näkyy pienempi asuinrakennus, ja tallia vastapäätä on hallimaisempi rakennus, joka on myös tallia suurempi.

Kivitetty tie haarautuu kartanon oville johtavaan polkuun, ja jatkuu talleille saakka, ja laajenee kivetetyksi pihaksi tallien välissä estämään pihan kulumista. Ympärillä jatkuu tasainen ruoho. Kitukasvuinen, vanha puu näkyy tallin oikealla puolella, ja siinä usein on jokunen vihreä lehti, vaikka se näyttääkin jo melkein pystyyn kuolleelta.

Rakennusten yleisilme on siisti, nämä näyttävät melko uusilta, tai ovat erittäin hyvin hoidettuja, mutta niitä tehdessä on tavoiteltu ajatonta, hieman vanhahtavaa tyyliä. Pihoilla viihtyy aurinkoisina päivinä useita lohikäärmeitä poikasista aikuisiin.

Kartano

Kartano porteilta katsottuna sijoittuu tilalla vasemmalle puolelle, takaseinä ei kuitenkaan yllä muureille saakka vaan siihen väliin jää vielä hyvin tilaa. Kartanon piha on melko tasainen, koruton, ja kuistin reunalla on satunnaisesti jokunen kukkaruukku koristeena kukkineen.

Etuovesta kun astuu sisälle, saapuu suureen eteisaulaan, joka jatkuu käytävänä koko talon perälle saakka. Sen suoruuden rikkoo leveä portaikko, joka johtaa toiseen kerrokseen, ja haarautuu T:n mallisesti myös kolmanteen kerrokseen, joka on korkein, ja josta näkyy melkein kokonaan katon muodot sisältäpäin. Suuren eteiskäytävän lisäksi alakerrassa on vasemmalla liukuovet ruokasaliin, joka näyttää avaralta suurten ikkunoiden, ja vasemman siiven hieman pyöreän etuosan takia. Ruokasalin takana, takaseinustalla, sijaitsevat keittiötilat, joissa voi tehdä ruokaa suuremmallekin joukolle. Se on harvoin käytössä, sillä ylemmistä kerroksista löytyy myös keittiöt. Eteiskäytävän oikealla puolella on myös liukuovia, jotka ovat useimmiten auki paljastaen suuren salin. Salia voidaan käyttää niin tanssiaisiin kuin suuriin kokouksiinkin, ja sen saa jaettua kahteen pienempään saliin. Oikea siipi on myös pyöreähkö edestä vasemman tapaan, ja siinä on suuret ikkunat.

Toinen kerros kartanossa on kunnostettu asuintiloiksi, muokattu huoneistoksi, joka toimii suurimmaksi osaksi vain Daryan ja Arlinin henkilökohtaisina asuintiloina, vaikka siellä onkin kaksi suurta vierashuonetta myös. Yläkertaan johtava portaikko tuo suoraan eteisaulatyyppiseen tilaan, joka toimii myös olohuoneena. Siellä on puoliympyrässä olevia kalusteita; sohva ja pari nojatuolia sohvapöydän edessä, takan lähellä. Takka on kunnostettu olohuoneena toimivan huoneen nurkkaan jakamaan lämpöä ja sen vieressä on kesäisinkin kasa polttopuita. Paksu matto pehmentää puulattiaa sohvan ja nojatuolien luona. Muualla on pari kevyempää mattoa, ja seinustalla, lähellä takkaa on pieni kirjahylly. Suuri taulu lohikäärmeestä on ripustettu vasemmalle puolelle, jossa näkyy olevan kaksi ovea vasempaan siipeen, ja oikealle puolelle olohuone jatkuu hieman paljastaen pöydälle nostetut läppärit pöytien edessä olevien toimistotuolien lisäksi. Pöytien yläpuolella on kirjahylly, joka pursuaa papereita ja joitain kansioita. Televisiota tilassa ei näytä olevan.

Oikeaan siipeen pääsee käytävää pitkin, ja siellä on kaksi isoa vierashuonetta, joista toisessa on oma kylpyhuone huoneen yhteydessä. Molemmat on kalustettu sängyllä, isolla lipastolla, jonka yhteydessä on korkea kaappi. Yöpöytä ja valaistus kuuluvat tietenkin myös huoneen varustukseen. Molemmissa on myös kirjoituspöytä ja siihen liittyen tietenkin myös toimistotuolit.

Kolmas kerros on jaettu melko lailla samaan tapaan kuin ala-aulakin, seinien ja liukuovien osalta ainakin. Vasempaan siipeen on sijoitettu kirjasto, johon on kerätty kirjoja eri aikakausilta, eri lähteistä ja eri aiheista. Siellä on lukuisia nojatuoleja, pieniä pöytiä ja se on valaistu pehmeällä, mutta melko kirkkaalla valolla. Jotkin kirjat on nostettu myös vitriiniin. Oikea siipi on käytössä yleistilana, siellä on pöytiä ja tuoleja, mutta myös kaikennäköistä tavaraa, joka liittyy tavalla tai toisella lohikäärmeisiin: satuloita, suitsia, pehmusteita ja kaikkea muuta mahdollista ja mahdotonta. Se on enemmän varasto kuin oleskelutila.

Yleinen sisustus talossa on hyvin yhteneväinen. Tummanpunaista matoissa ja tuolien pehmusteissa, muuten eri puun värien sävyjä, lähinnä tummaa. Ikkunat ovat suuret, jotta tilat näyttävät avarammilta ja huomattavasti valoisammilta. Verhoissa on myös punertavansävyä, mutta se näyttää toisinaan enemmän ruskealta. Ne ovat paksuja, tarkoitettu tarvittaessa peittämään ja työntämään pois auringonvalo ja sen tuoma lämpö. Takkojen lisäksi kartanoa lämmitetään ihan patterein, jotka toimivat öljyllä, ja osaksi sähkölläkin. Valaistus on hoidettu sähkövaloin, mutta tarvittaessa seinille voi ripustaa lyhtyjä ja kattokruunut voi muuttaa kynttiläkruunuiksi.

Varsinainen tallirakennus

Varsinainen tallirakennukseksi kutsuttu rakennus/tila on yksinkertainen, melko koruton ja koristeeton suuri rakennus vastapäätä hallimaisempaa tallirakennusta/tilaa. Kivitetty piha pitää tallin edustan siistinä ja tasaisena, ja se on tarpeeksi suuri suurellekin lohikäärmeelle laskeutua siihen. Talli on jaettu kahteen osaan, joista toinen on selkeästi toista suurempi ja suunnaatu aikuisille lohikäärmeille. Toinen puoli taas on pienempi, ja suunnattu poikasille tai nuorille lohikäärmeille. Kumpikaan siivistä ei ole tarkoitettu pysyvään asumiseen lohikäärmeiden osalta, vain mikäli sille on tarvetta, ja usein se tarkoittaa ikävä kyllä loukkaantumisia.

Molemmat tilat ovat avoimia, laajoja ja ikkunoiden lisäksi niitä valaisee korkealle kattoon kiinnitetyt valot. Ne ovat myös lämmitettyjä ympäri vuoden, ja osa lattioiden kivilattiasta on korvattu kumimaisella materiaalilla, matolla, joka on lämpimämpi ja pehmeämpi kuin pelkkä kivi. Tilat on erotettu ihmisille suunnatulla tilalla toisistaan, ja ovilla. Tilassa tallin siipien välillä on tilaa hoitajien tavaroille, ja useita kaappeja yleisen sosiaalitilan lisäksi. Tilan perältä pääsee myös lattialuukun kautta maanalaisiin käytäviin. Ensiaputarvikkeita löytyy hoitajien tilojen lisäksi molempien tilojen päädyissä olevista kaapeista, jotka on sijoitettu mahdollisimman sivuun, jotta ne eivät olisi tiellä. Nurkista kuitenkin usein löytyy myös kaikkea muuta, joka on vain unohtunut sinne. Suuret liukuovet ovat helppoja ja keveitä avata, ja myös lohikäärmeet saavat ne taiteiltua auki ja kiinni tarvittaessa. Liukuovien lisäksi sivuilla on pienemmät, normaalit ovet. Molemmille puolille tulee myös lämmin, juokseva vesi.

Ulkoapäin molemmat siivet näyttävät samalta. Betoniperustukset jatkuvat ikkunoihin saakka, ja ikkunoiden tasolta jatkuu puusta ja metallista tehty seinä, joka näyttää pitkälti samalta kuin pala tilaa ympäröivää muuria. Katto rajaa sen kuitenkin ja tekee seinästäkin hyvin rakennukseen kuuluvan näköisen. Suuret ikkunat on tuettu sisäpuolelta kevyin kalterein, jotta ne kestäisivät tarvittaessa iskuja.

Molemmat puolet on rakennettu melko samanlaisiksi lukuun ottamatta sitä, että poikasten puolen pienempi tila muodostuu siitä, että se on jaettu päädystä hautomoon, jossa hoidetaan vastakuoriutuneita tarvittaessa sen lisäksi, että pidetään orvot lohikäärmeenmunat oikeissa lämpötiloissa. Sinne johtaa leveät pariovet, joista pääsee helposti myös vain toisen oven avaamalla.

Halli

Toinen tallirakennuksiksi luokiteltavista rakennuksista on enemmän hallimainen. Sitä ei ole eristetty yhtä hyvin kuin varsinaista tallia, mutta se pysyy talvellakin lähes kymmenessä asteessa lämpötilaltaan, kunhan ovia ei pidetä auki. Se on niin suuri, että sinne mahtuu nukkumaan useita aikuisia lohikäärmeitä, ja useampia nuoria, ei täysikasvuisia. Se onkin näiden keskuudessa suosittu paikka, sillä suojaa tuulelta ja sateelta, ja on lämpimämpi kuin ilma ulkona.

Seinät ovat melko yksinkertaiset, niissä ei ole erityisiä koristeita, eikä ikkunoita, vain joitain yksinkertaisia koristeita paaluissa, jotta paikka ei näyttäisi niin tylsältä kuutiolta. Ovet ovat liukuovia, jotka saa kiinni tai auki helposti. Hallin lattia on korvattu kokonaan hiekka-purutyyppisellä pehmeällä sekoituksella, jota on tarpeeksi lohikäärmeiden pieniä, kaivettuja petejä varten. Se lanataan säännöllisesti, ja se on pölyyntymätöntä myös kuumilla ja kuivilla ilmoilla. Hallin reunaa kiertää hiekaton alue, joka on vain pelkkää betonia.

Hallia käytetään myös harjoitteluun, ja nuoremmat lohikäärmeet viihtyvät siellä myös leikkimistarkoituksessa.

Asuinrakennus tallin vierellä

Tallin yhteyteen on rakennettu asuinrakennuksena toimiva rakennus hoitajien käyttöön. Siellä on alakerrassa keittiö, ruokailutila ja yhteinen olohuone-tyyppinen sosiaalitila. Yläkerrassa on kaksi huonetta, joissa molemmissa on useampi sänky, ja kirjoituspöytä tuoleineen, kaappi ja laatikosto. Siellä on myös reilun kokoinen kylpyhuone. Ullakko on varastotilana, siellä on kaappeja ja laatikoita tallin varastotilojen lisäksi.

Sisustus on kevyempää ja vähemmän tummaa, mitä kartanossa, mutta noudattelee puun eri sävyjä ja sen lisäksi sieltä löytyy myös punaista. Ulkonäkö on myös mukaelma tallin ja kartanon ulkonäöstä, ja siellä yöpyy toisinaan myös muita vieraita kuin vain hoitajia.

Maanalaiset tunnelit

Muinaisia, ikivanhoja käytäviä ja luolia löytyy vuoristoista aina, mutta niitä löytyy myös Hajnalkan alta. Osa niistä on kaivettu ja muokattu käytäväverkostoiksi, jotka kulkevat aina Ayomiden lähelle saakka. Hajnalkan tallin tiloista pääsee varastotilassa sijaitsevan lattialuukun kautta kartoitettuihin ja turvallisiin tunneleihin, joita pitkin pääsee noin kilometrin päähän Ayomiden kylän laidasta, kauimmaisista taloista keskustasta katsottuna.

Tunneleissa Hajnalkan alla sijaitsee myös hieman suurempi tunneli, jonka voi laskea luolaksi. Sinne on sijoitettu vielä joitain ylimääräisiä kaappeja tavaroille, mutta tunnelit ovat kylmiä, lämmittämättömiä, joten se on kylmä ja kostea varasto.

Huhutaan, että tunnelit jatkuvat myös kartoitettujen tunnelien lisäksi, mutta sitä ei ole kukaan koskaan vahvistanut.