Géciwian vuoristolohikäärme

Kuva & kuvaus © Rasha, klikkaa kuva suuremmaksi!

Muna:
» Väritys: Hopean, ruskean ja vihreän eri sävyt
» Paino: 2-6 kiloa
» Korkeus: 0,2-0,4 metriä
» Halkaisija leveimmästä kohdasta: 0,3-0,5 metriä

 

Lohikäärme
» Väritys: Hopean, ruskean ja vihreän eri sävyt. Muutamia sinimustia ja punertavia sävyjä on havaittu
» Korkeus: 1,5-3,5 metriä
» Pituus: 3-8 metriä
» Siipien kärkiväli: 3-14 metriä riippuen lohikäärmeen ruumiinrakenteesta

Ulkonäkö

Pää on hyvin siro, niin kuin koko muukin lohikäärmeen vartalo. Lisäksi kasvot ovat kapeahkot, mutta on kuitenkin uroksilla piirteet ovat terävähköt, kun taas naarailla ne ovat hyvin pehmeät. Otsapenger tuppaa olemaan melko loiva naarailla, kun taas uroksilla se on korkeampi. Kuono niillä on pitkä, sekä päättyy piikkiin, joka kasvaa vasta Géwianen ollessa nuori aikuinen. Tai naaraille se ei aina kasva ollenkaan. Hampaat ovat luonnostaan puhtaan valkoiset, sekä terävät. Erityisesti kulmahampaat ovat jylhät, mutta siistit. Hampaita ei näy ulkopuolelle Géciwianin pitäessä kuonoaan kiinni. Kieli on kapea ja väriltään viininpunainen. Silmät taas ovat suuret, sekä jälleen uroksilla kapean vinot, kun taas naarailla pehmeämmät. Kaikkia silmienväriä on havaittu, mutta yleensä silmät ovat eriväriset. Silmien väri on aina hyvin selkeä, eikä siihen kovinkaan usein sekoitu muita värejä. Joskus pupilliakaan ei erota kunnolla hämärässä, sillä tuolloin lohikäärmeen silmät tuntuvat hehkuvan. Niillä on erinomainen pimeännäkö. Myöskin näkö-ja kuuloaisti näillä on hyvin tarkka. Hajuaistista puhumattakaan.

Hyvin kaunista päätä koristaa yleensä keskipitkää sarvea, jotka työntyvät taaksepäin koverina. Ne eivät ole erityisen paksut, mutta eivät erityisen ohuetkaan. Ne ovat kuitenkin hyvin kestävät ja terävät. Yleensä vuoristolohikäärmeillä ei ole kasvoissaan muita piikkejä, paitsi poskissa saattaa olla muutamat. Eikä tällä rodulla ole myöskään otsaharjanteita, niin kuin on usein Géciwianeilla luultu olevan.

Kaulakin pitkä, sekä notkea. Hyvin siro, mutta voimakkaaksi kehittynyt. Terävät selkäpiikit alkavat päästä sarvien takaa ja kansoittavan koko lohikäärmeen nsikasta aina hännänpäähän. Suomut ovat pyöreähköjä ja kovia koko kehossa. Myös vatsapanssarin Géciwian omistaa, joka alkaa alaleuasta ja päättyy hännänpäähän.

Selkä on notkea ja taipuvainen. Hieman kyyryllä ja kylkiluiden loputtua vatsa “vetää sisään”. Siinä kohdassa, jossa ratsastetaan ei ole selkäpiikkejä, vain pehmeämpää suomustua, sekä pieni notko, joka on ihanteellinen paikka satulalle.

Jalat ovat sirot, mutta silti voimakkaat. Géciwian seisoo yleensä takajaloillaan, jotka ovat pitkät ja voimakkaat, niistä löytyy paljon ponnistus voimaa. Eturaajat ovat sen sijaan pienemmät. Vuoristo lohikäärmeillä on neljä varvasta takajaloissa, sekä viisi etukäpälissään. Kynnet ovat sisäänpäin taipuvaiset, hyvin vahvat ja kestävät. Etukäpälissä eräänlaiset “suomuiset anturat”.

Siivet ovat hyvin, hyvin suuret. Niiden kärjet osoittavat ainakin metrin lohikäärmeen pään ylapuolelle sen seisoassa suorassa. Siivet ovat hyvin vahvat, niissä ei ole kalvoa, ei edes siiven sisäpuolella. Siivet ovat viisinikamaiset ja niissä on hyöhenmäisiä suomuja. Siiven kärjessä pienet tarttuma kynnet.

Häntä on pitkä, mutta voimakas. Päättyy “sydämen” muotoiseen päähän.

Rakenteesta ja ulkonäöstä yleisesti
Géciwian on siis hyvin kevyt ja siro rakenteinen, joka tekee siitä nopean liikkujan. Nämä ovat luonnostaan kovin taitavia lentäviä ja kiipeiliöitä. Näillä saattaa olla poikasena vaikeuksia hallita jäseniään, mutta aikustuessaan vuoristolouhen liikkeet muuttuvat erittäin sulaviksi.

Luonne

Géciwian vuoristolohikäärmeet ovat hyvin epäileviä, eivätkä tunnu luottavan kehenkään, ellei sitä ole totutettu aivan nuorena. Silloinkin se vaikuttaa aika etäiseltä, sillä tämän rodun useimpien edustajien mielestä luottamus on voitettava. Tämä tulee viemään aikaan, mutta se kannattaa. Géwianeista tuppaa tulemaan kovin uskollisia, melkeimpä riesaksi asti. Kuitenkaan nämä eivät viihdy kauaan paikallaan ja muuttuvat ennenpitkää kärsimättömmiksi ja agressiivisemmiksi. Niille täytyy olla koko ajan jotakin virikettä, sillä aivot toimivat nopeasti ja viekkaasti Géciwianeilla. Tällainen otus on hämmästyttävän helppo saada suuttumaan ja taisteluntahto niille on noussut päähän asti, joten kasvattajan täytyy olla erittäyin lojaali ja vähintäänkin yhtä lujatahtoinen kuin lohikäärmeensä, sillä sisuahan näiltä myös löytyy.

Korkeat paikat tuntuvat kiehtovan kovasti näitä huimapäitä, jotka nauttivat kovasti syöksyistä alas jyrkänteiltä ja kaartua sitten sulavasti viime hetkellä takaisin yläilmoihin.
On kuitenkin huomioitava, että helposti tulistuva vuoristolohikäärme on myös tavattoman notkea, sekä notkea liikkuja niin maalla, vedessä kuin ilmassakin. Lisäksi ne oppivat kovin aikaisin lentämään, mutta niiden selkään ei saisi mennä liian aikaisin, eikä ilman lohikärmeen omaa lupaa, jota harvemmin ensimmäisillä kerroilla saadaan. Jo jonkun kasvattajan omana Géciwianit ovat puolivillejä, eikä niitä ole kukaan onnistunut saada oikein ruotuun. Joidenkin mielestä ne ovat oikein veikeitä, omituisine huumorintajuineen ja vauhdin hurmineen, pikkumaisia rellestäjiä, joiden intohimon kohde tuntuu olevan hamstrajaaminen.

Jokainen Géciwian on kuitenkin aivan omanlainen persoonansa, joten on hyvin vaikea kertoa siitä yleistä luonnetta. Niiden luonne ei kuitenkaan paljoakaan muutu niiden kasvaessa. Jokin piirre saattaa toki korostua.