Kuun lohikäärme

Klikkaa kuvat suuremmiksi!

 

© Úmrtie

Muna:
» Väritys: Hopeinen tai sinertävä
» Paino: 2-6 kiloa
» Korkeus: 0,2-0,4 metriä
» Halkaisija leveimmästä kohdasta: 0,3-0,5 metriä

 

© Mirelirith

Lohikäärme
» Väritys: Hopeinen, sinertävä, violetti
» Korkeus: 2-6 metriä
» Pituus: 4-12 metriä
» Siipien kärkiväli: 5-16 metriä

Ulkonäkö

Kuun lohikäärmeen yleiskuva on nopeasti vilkaistuna sopusuhtainen, kaunispiirteinen, vaikkakin rodulle tyypillistä on omata pitkä ja voimakas kaula sekä häntä. Siivet vievät myös paljon huomiota, niin kokonsa kuin siroutensakin puolesta.

Pää on suhteellisen pieni muuhun vartaloon verrattuna, mutta se ei estä saamasta sopusuhtaista vaikutelmaa lohikäärmeestä. Siniset, ruskeat tai violetit silmät ovat hieman vinosti sijoittuvat, eivät ole keskellä, eivätkä sijaitse aivan symmetrisissä kohdissa ja ne ovat hieman vinot suoraan edestä katsottuna. Silmäluomia peittävät pienet, pyöreät, ohuet suomut. Suomut ovat muuallakin päässä pyöreät, koko vaihtelee sentin läpimitasta neljään tai viiteen senttimetriin. Harjaa ei kuun lohikäärmeillä yleensä tavata, mutta sen sijaan ne omaavat puolesta metristä metriin pitkät sarvet, jotka kaartuvat ulospäin hieman. Niitä voidaan käyttää niin puolustamiseen kuin hyökkäämiseenkin.

Sieraimet sopivat pään siroihin piirteisiin, ne ovat suhteellisen pienet, mutta lohikäärmeen säikähtäessä, hengästyessä tai muuten vain tämän päättäessä esittää hieman enemmän, mitä oikeasti onkaan, sieraimet laajenevat ja on mahdollista nähdä vaaleanpunaista, suomutonta ihoa niiden alla. Kieltä tai hampaita ei näe ellei lohikäärme avaa suutaan.
Hampailla on kiitettävästi kokoa – lähinnä pituutta ja sekä terävyyttä, sillä ne uusiutuvat jatkuvasti. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka hammas lähtisikin irti, se kasvaa takaisin. Siksi on tärkeää, että lohikäärme saa paljon pureskeltavaa, jotta hampaat eivät kasva liian pitkiksi. Kieli on karkea, suhteellisen leveähkö, sopusuhtainen verrattuna päähän, suuhun ja hampaisiin.

Kuun lohikäärmeen kaula puolestaan on taas oma lukunsa. Se on kaareva, pitkä, mutta kuitenkin sopusuhtainen ja jatkaa pään aloittamaa siroa linjaa. Kaulan suomupeitteen suomut kasvavat tasaisesti, mitä lähemmäs selkää, lapoja ja vatsaa tullaan. Ne ovat lähellä päätä noin 5-15 sentin pituisia, lähempänä lapoja taasen 15-20 sentin pituisia, mutta suomujen koko on tietenkin riippuvainen yksilöstä, edellä mainitut mitat eivät toki pidä aina paikkaansa, ovat vain suuntaa-antavia. Kaulassa on myös ns. harjan kohdalla luupiikkejä, joiden pituus vaihtelee reippaasti 5-30 sentin välillä, lohikäärmeestä riippuen.

Selkä on leveähkö, vaikka jatkaa siroa linjaa. Se on pitkä, luupiikit jatkuvat kaulasta aina hännänpäähän asti, mutta pienenevät, mitä pidemmällä hännässä ne ovat. Häntä on myös pitkä, jatkaa samaa siroa linjaa. Se tasapainottaa lohikäärmettä, kapenee loppua kohden samaa tahtia, mitä luupiikit pienenevät. Selässä (ja kaulan alaosassa) luupiikit ovat noin 20-30 senttimetrin pituisia. Ne jättävät kolon selkään siihen kohtaan, mistä siivet alkavat, ja vähän siitä kaulaan päin – satulan voi laittaa siihen kohtaan. ”Kolo” on kuitenkin oikeasti siipiä varten, jotta ne voidaan laittaa paremmin vartaloa vasten.

Lohikäärmeen kylkiluita ei näy, mikäli tämä on terve ja normaalipainoinen. Pienellä kokeilemisella ne kuitenkin pitäisi tuntea suomujen alta. Suomut ovat kyljissä ja selässä vähän isompia mitä kaulassa ja muodostavat soikeina eräänlaisen panssarin, joka suojelee lohikäärmettä erilaisilta iskuilta ja onnettomuuksilta. Suomuille tulee myös enemmän paksuutta. Häntää kohden mentäessä ne pienenevät, vaikka säilyttävätkin paksuutensa, se ehkä jopa lisääntyy hieman. Sen vuoksi hännällä iskeminen on hyvä puolustuskeino.

Siivet puolestaan lähtevät vähän solisluiden yläpuolelta, ne ovat sirot, pitkät ja erittäin vahvat. Ne kehittyvät lohikäärmeen itsensä kehittyessä, ja kantavat sitä ilmassa läpi elämän. Se oppii myös itse lentämään suunnilleen 20/65 ikäisenä, mutta vasta aikuisena se kykenee kunnolla kantamaan lisäpainoa, ja sekin onnistuu vasta pienen harjoittelun jälkeen. Siipikalvo on ohutta, erittäin läpikuultavaa – kuin haurasta pergamenttia. Rikkoutuessaan se paranee muutaman kuukauden sisällä oikein hoidettuna.

Kuun lohikäärmeen sirorakenteisuus jatkuu jaloissa. Ne ovat voimakkaat, soveltuvat juoksemiseen ja maasta ilmaan ponnistamiseen. Vaikka varpaatkin ovat sirot, pitkät, eivät mitkään luista murru helposti. Ne joustavat jonkin verran, mikä lisää niiden kestävyyttä. Kynsien kasvua on seurattava tarkasti – ne kasvavat nopeasti niin poikasina kuin aikuisinakin ja irtoavat, elleivät ne kulu tai niitä leikata.

Luonne ja tavat

Nuorena kyseinen lohikäärme on usein erittäin itserakas ja helposti kerskailee. Uteliaisuudesta kielii se, että tämä haluaa tietää aina kaiken nyt ja heti. Kaikki pitää saada myös tehdä itse, eikä tarvita apua. Auttamisesta voi seurata suutahtaminen, joka oikeastaan ilmenee nopeasti. Suuttumisesta huolimatta lohikäärme leppyy ja kiintyy uusiin ihmisiin nopeasti. Esittäminen kuuluu asiaan – esimerkiksi kiintymystähän ei tosiaan voi ilmaista millään lailla. Lohikäärme myös oppii nopeasti virheistään.

Aikuisen Kuun lohikäärmeen erottaa nopeasti poikasesta niin ulkonäön on kuin luonteensakin puolesta. Kyseinen lohikäärme nimittäin rauhoittuu huomattavasti aikuistuessaan. Se alkaa ajatella asioita itse ja ajattelee, ennen kuin sanoo mitään. Epäileväisyys ja harkitsevaisuus liittyvät myös asiaan – kiintymisestä tulee näin paljon, paljon hitaampaa. Uteliaisuus ei kuitenkaan katoa mihinkään, eikä myöskään halu oppia, mutta nämä asiat pysyvät paremmin sen mielen sisällä. Vanhempana se sietää myös neuvoja, ohjeita ja jopa käskyjä. Kärsivällisyys kasvaa myös, eikä se välttämättä suutahda niin helposti, saattaa sanoa vain ilkeästi takaisin. Tietenkin se on mahdollista saada suuttumaan kunnolla. Siinä tapauksessa leppyminen voi olla hidasta.