Pohjolan jäälohikäärme

© Kuvaus: Nena

Muna:
» Väritys: Valkoisen eri sävyt, vaaleansininen tai -harmaa.
» Paino: 2-6 kiloa
» Korkeus: 0,2-0,4 metriä
» Halkaisija leveimmästä kohdasta: 0,3-0,5 metriä

Lohikäärme
» Väritys: Valkoinen, mutta vaaleansinistä ja -harmaata on tavattu
» Korkeus: 4-6 metriä
» Pituus: 6-12 metriä
» Siipien kärkiväli: 8-18

Ulkonäkö

Pohjolan jäälohikäärmeen pään muodot ovat hyvin hienopiirteiset ja kuvankauniit. Jäälohikäärmeen kuono on suomumaisen nahan peitossa eikä kuononpäässä koskaan ole luupiikkiä, mutta sen korvat ovat silkinpehmeää karvaa, ja korvat ovat hyvin samanlaiset kuin hevosella. Korvien välistä päälaelta lähtevät luunvalkeat sarvet, louhen muusta värityksestä huolimatta. Sarvet eivät ole aivan suorat, varsinkaan vanhoilla lohikäärmeillä. Nuorilla jäälohikäärmeella sarvet ovat suorat ja tikarinterävät kuin jääpuikot, vastasyntyneillä sarvia ei ole ollenkaan. Jäälohikäärmeen silmät eivät ole pitkältikään kiinni muusta värityksestä, mutta tavallisimpia silmänvärityksiä jäälohikäärmella ovat jäänsininen, vaaleansininen tai harmaa. Jokusella tapauksella voi olla myös eriväriset silmät, mikä ei ole kovinkaan erikoista. Harvinaisimpia silmienvärejä ovat vihreät ja ruskeat sävyt. Mustaa ja punaista ei jäälohikäärmellä voi esiintyä lainkaan, jos esiintyy, lohikäärmeen suvussa on risteytynyt eri rotuja. Lohikäärmeiden sieraimet ovat kapean ruusun terälehden muotoisia. Jäälohikäärmeen hampaat ovat lyhyet mutta terävät, lukuun ottamatta keskipituisia kulmahampaita. Hampaat eivät ole kuin harvoilla yksilöillä tasapituiset.

Kuten pääkin, jäälohikäärmeen muu rakenne on siroa ja tasaista. Kaulan yläosasta koko selkärankaa pitkin hännänpäähän asti on lyhyitä luupiikkejä, jotka eivät ole teräviä. Lohikäärmeellä ei ole minkäänlaista harjaa. Kyljet ovat kokonaan suurien suomujen peitossa, mutta vatsa on pehmeää ja suojatonta aluetta, josta jäälohikäärme on herkkä, tosin vanhimmille louhille on kehittynyt vatsaankin jonkinmoinen iskunkestävä nahka. Rintakehä ei ole kovinkaan leveä. Jäälohikäärmeen rakenne on yleisesti ottaen laiha, mutta kestävä ja niiden selkä kestää suurimpiakin taakkoja kannettavakseen.

Terveen lohikäärmeen jalat ovat laihat ja jäntevät. Reidet ovat lihaksikkaat ja vahvat, varsinkin takajaloissa, sillä niillä lohikäärme ottaa vauhtia hyppyynsä. Varpaissa on keskipitkät kynnet, mutta liian pitkiksi kasvaessa ne kannattaa leikata. Jäälohikäärme tarvitsee kuitenkin kynsiään, ainakin luonnossa, koska ne elävät niin jäisissä olosuhteissa, että kynsillä täytyy ottaa kiinni jäästä. Jalat ovat pienien ja ohuiden, pyöreiden suomujen peitossa. Jalkapohjat ovat karvaiset, kylmyyttä vastaan. Jalat ovat melko pitkät, mutta koska jäälohikäärme pysyy yleensä niin että se taivuttaa jalkojaan polvista, jalat näyttävät keskipitkiltä tai jopa matalilta.

Siivet ovat vahvat, suuret ja erittäin lentokelpoiset. Kylmiin ja myrskyihin säihin sopeutunut kestävä jäälohikäärme jaksaa lentää tuntikausia raskas taakka selässään kauas ja nopeasti pysähtymättä lepäämään kertaakaan. Yleensä siivet eivät ole mistään kohti läpikuultavat (paitsi nuorilla lohikäärmeillä kokonaan), mutta poikkeuksiakin löytyy. Siipien nahkaan on kehittynyt vuosien varrella toiselle puolelle karvapeite, joka suojaa ohutta siipeä kylmältä ilmalta. Siipi on kiinnittynyt lohikäärmeen selkään hiukan luupiikkien alapuolelle, hiukan niskaan päin, ja niille saa helposti omatekoisen satulan kyhättyä vilteistä laittamalla siipien väliin viikatun vilttikasan ja köyttämällä sen kiinni. Lohikäärmeen siipien välissä on mukavampi matkustaa kuin niiden edessä eikä varsinkaan takana. Jäälohikäärmeen siivet ovat vahvat ja kestävät kuin lohikäärme itsekin, ja se pystyy tarpeen tullen kohmettamaan molemmat siipensä vaakatasoon jotta se voi liitää helpommin.

Häntä on pitkä, jotta lohikäärme pysyy tasapainossa helpommin lentäessään, ja se kapenee hännänpäätä kohti. Päässä ei ole minkäänlaista erikoista “kuviota”. Sen kaventuessa suomut pienenevät ja ne tihenevät selvästi. Pää on paksu ja vahva, ja vaikka se onkin kapoinen, lohikäärme voi sillä murskata kokonaisen ikkunaruudun halutessaan.

Luonne ja tavat

Munassa
Poiketen muista lohikäärmeen munista, Pohjolan jäälohikäärmeen munat on säilytettävä vähintään -10 asteen pakkasessa, jossa ne kuitenkin kehittyvät melko hitaasti. Suositeltava lämpötila munille on -15, mutta ensiksi mainittukin riittää. Mitä alempi lämpötila, sitä nopeammin munat kehittyvät. Poikanen ei kehity oikein / ollenkaan, jos munaa säilytetään alle -5 asteen lämpötilassa. Kuoriutumattoman poikasen kanssa kykenee keskustelemaan telepaattisesti vaikka munankuori on paksu, sillä jäälouhet oppivat telepatiaan lähes heti kehityttyään tarpeeksi munankuoren sisässä. Puhe saattaa olla kuitenkin hieman epäselvää, mutta se oppii pian kuultuaan sinulta.

Nuorena
Nuorena useimmat jäälohikäärmeet viihtyvät paljon kylmässä ja pimeässä, eivätkä voi altistua kirkkaalle valolle, jota niiden silmät eivät kestä vielä. Lohikäärmeet ovat nuorina ja kehittymättöminä uteliaita maailmaa kohtaan, mutta aikuistuessa lapsekkaat piirteet häviävät. Poikaseen on helppo saada kontakti, mutta pysyvä side muodostuu vasta louhen ollessa aikuinen. Koska jäälohikäärme kehittyy nopeasti, se oppii kävelyn miltei heti kuoriuduttuaan ja lentäminen onnistuu melko nopeasti, riippuen poikasen suvusta.

Aikuisena
Edelleen heikko lämmön- ja valonsietokyky, mutta aikuisena jäälohikäärmeet kestävät jopa yli 60 asteen pakkasia. Aikuiseen jäälohikäärmeeseen on hieman vaikeampaa luoda side, mutta nuorena pysyvää sidettä ei saa todellakin pysyväksi. Aikuisena louhet ovat myös suvaitsevaisempia ja seurallisempia kuin nuorina. Jotkut lohikäärmeet ovat kuitenkin olevinaan viisaampia eivätkä päästä vieraita ihmisiä lähelleen. Vanhemmat lohikäärmeet osaavat myös tarpeen tullen puolustaa itseään ja läheisiään.