Yleistä lohikäärmeistä

Hyvä tietää!

» Kaikki Hajnalkan lohikäärmeroduilla on suomut, vaikka niillä olisikin harja.
» Kyvyistä ei ole erillistä listaa, vaan kaikki tieto niistä löytyy yllä olevan linkin takaa ja yksilökohtaisesti lohikäärmeen omalta sivulta hoitajan kaapista.
» Lohikäärme voi edustaa vain ja ainoastaan jotakin Hajnalkassa esiintyvistä roduista, eikä se voi olla risteytys.
» Kysymykset lohikäärmeistä kannattaa suunnata foorumin vierasnurkan Kysy lohikäärmeistä topiciin.

Lohikäärmerotujen kuvista

Osalla lohikäärmeroduista on vain kuvaus, eikä lainkaan kuvaa. Syy siihen löytyy internetissä pyörivien lohikäärmekuvien copyright-oikeuksista, jotka ovat monimutkaisempia kuin internet itse. Kuva voi olla toisella sivustolla kopioitavissa crediittien kanssa, ja toisaalla sitä ei saa kopioida, eikä itse kuvan tekijästä ole tietoakaan. Tämä ongelma on ratkaistu sillä, että Hajnalkassa lohikäärmeroduilla on vain itse piirrettyjä ja tehtyjä kuvia, mikäli rodulla on kuva.

Näin ollen myöskään hoidokeilla ei ole kuvia, vain mahdollisimman kattava kirjoitettu ulkonäkökuvaus.

Lohikäärmerotujen kuvat ovat kuitenkin taitelijoidensa näkemyksiä, joten lohikäärmeen kirjoitettu kuvaus on pääasiallinen informaation lähde rodun tyypillistä ulkonäköä määritellessä. Kuvia ei pidä kuitenkaan nähdä rajoittavina tekijöinä, vain eräänlaisena lisäinformaationa kustakin lohikäärmerodusta.

Koko, pituus & siipien kärkiväli

Lohikäärmeiden koko vaihtelee kehitystason ja rodun mukaan. Kulloisetkin mittasuhteet näkee kuvauksesta ja erillisistä “pituus” ja “korkeus” – kohdista. Lohikäärmeiden mitat vaihtelevat myös rotujen sisällä, ja jokainen lohikäärme on siis myös sen osalta oma yksilönsä.

Korkeus on näistä mittasuhteista helpoin ja ongelmattomin. Se mitataan lohikäärmeen säästä, eli juuri kaulan loppuessa ja selän alkaessa, samasta kohdasta, jonka päälle satulan etukaarikin tulee. Lohikäärme saavuttaa kasvaessaan ensimmäisenä lopullisen korkeutensa, ja pituus sekä siivet kehittyvät ja kasvavat vielä senkin jälkeen.

Hieman lohikäärmeestä ja tämän rodusta riippuu lopullinen pituus. Lohikäärmeet ovat nimensä mukaisestikin käärmemäisiä tiettyjen piirteidensä osalta, ja tästä johtuen pituutta on korkeutta enemmän. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että kokeus kerrottuna kahdella on lähellä pituutta. Tämäkin on hyvin yksilöllistä, ja pituus vaihtelee myös roduittain.

Siipien kärkiväli on mittasuhteista eniten muuttuva. Karkeana nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että siipien kärkiväli on yhtä kuin pituus, mutta käytännössä siivet ovat usein suuremmat. Huomioitavaa on myös se, että raskasrakenteinen ja suuri lohikäärme tarvitsee suuremmat siivet kantaakseen itseään ja ratsastajaa kuin sirorakenteinen ja pieni lohikäärme. Siipien kärkiväli on kuitenkin lohikäärmeiden mitoista se, jota on vaikein ennustaa ja arvioida.

Ruumiinlämpö & sairastelu

Poikasen ruumiinlämpö on pääsääntöisesti noin 30 astetta, mutta veden lohikäärmeillä ja pohjolan jäälohikäärmeillä se jää noin 20 asteeseen. Poikasen ruumiinlämpö laskeutuu nuoruusikää kohden noin 26 asteeseen. Veden lohikäärmeillä ja pohjolan jäälohikäärmeillä se laskee noin 20 asteeseen. Poikasena ruumiinlämmön normaalia vaihtelua on +/-2-4 astetta, ja kuumeeksi lasketaan vasta noin viiden asteen nousu normaalilämpöön verrattuna. Oireita siitä saattaa ilmaantua jo ennen ruumiinlämmön nousua, mutta se on tärkein mittari määrittäessä, onko lohikäärme kipeä.

Aikuisen ruumiinlämpö ei enää vaihtele, vaan pysyy pääsääntöisesti samana. Normaaliksi vaihteluksi voidaan vielä luokitella +/- 1 aste normaalilämpötilaan verrattuna. Ruumiinlämpö aikuisella lohikäärmeellä pyörii noin 19-21 asteen välillä, veden lohikäärmeillä noin 16-18 asteessa ja pohjolan jäälohikäärmeellä noin 15-16 asteessa. Kuumeeksi lasketaan 2-3 asteen nousu normaalilämpötilaan verrattuna.

Kuume on kehon oma reaktio tulehdustiloja vastaan ja lohikäärmeillä kuume nousee yleensä vasta silloin, kun ne ovat jo jonkin aikaa joko tunteneet olonsa kipeäksi tai väsyneeksi enemmän kuin normaalisti. Kuumeen nousu on yleensä nopeaa, eikä sen pitäisi kestää kahta päivää kauemmin. Sen jälkeen yleensä syyllinen kuumeeseen on märkivä haava, eikä muunkaltainen tulehdustila.

Lohikäärmeet sairastuvat hyvin harvoin, mutta parantumattomat haavat saattavat aiheuttaa edelläkuvattuja oireita, ja ovat yleisin syy kuumeen nousuun.

Lämmön ja kylmän sietokyky

Munat sietävät kaikkein vähiten lämpötilanvaihteluita. Ainoastaan vedenlohikäärmeen munaa voidaan pitää huoneenlämmössä (eli 20-25 asteessa), ja Pohjolan jäälohikäärmeen munaa voidaan säilyttää vain kylmässä, esimerkiksi jääkaapissa. Muiden rotujen munia tulee säilyttää lämpimässä, noin 40 asteessa. Kylmään joutuessaan lämpimässä kehittyvä muna vaipuu olosuhteissa horrokseen, ja päinvastoin. Sen elintoiminnot siis hidastuvat ja ruumiinlämpö laskee, joten muna ei voi kehittyä tai kuoriutua siinä tilassa.

Poikaset eivät siedä suuria lämpötilanvaihteluita, ja ainoastaan Pohjolan jäälohikäärme viihtyy viileässä, muiden rotujen poikaset rakastavat lämpöä, helteitä. Lämmönsietokyvylläkin on rajansa, useimmat poikaset eivät siedä yli 30 asteen lämpötiloja, Pohjolan jäälohikäärmeen poikasilla tämä samainen lukema jää noin 20-25 asteen välille, ja on melko yksilökohtainen. Kylmää muut lohikäärmeenpoikaset eivät juurikaan siedä, vaan vaihtolämpöisten liskojen tapaan kangistuvat hieman kylmemmässä.

Nuoren & sitä vanhemman lohikäärmeen kohdalla yleisesti ottaen pyöritään -30 ja + 50 asteen välillä lämmönsietokyvyssä. Suurinpana poikkeuksena voisi mainita Pohjolan jäälohikäärmeen, joka sietää suuriakin pakkasia, muttei kovin suuria lämpötiloja, maksimissaan yleensä +40 asteen lämpötila alkaa olla maksimi. Poikasena esiintynyt kangistuminen kylmässä katoaa nuoruusikään mennessä. Nuoruusvaiheen jälkeen lämmön/kylmän sietokyky ei muutu enää.

Taidot

Jokainen lohikäärme oppii poikasiässä joitain taitoja, jotka vahvistuvat myös lohikäärmeen kasvaessa ja vahvistuessa. Nämä ovat taitoja, jotka opitaan ilman erillistä harjoittelua, sillä ne kuuluvat enemmän vaistoihin kuin esimerkiksi kykyihin. Kyvyt on kuvattu erikseen omana osionaan.

Potkiminen
Potkiminen on harvinainen reaktio lohikäärmeeltä, mutta mahdollinen, ja ilmaantuu usein vain ja ainoastaan kun tilanne alkaa olla jo hengenvaarallinen ja potkiminen saattaisi helpottaa sitä. Reaktio on usein harkittu, sillä lohikäärmeen painopisteen muuttaminen potkimisen mahdollistamiseksi vaatii tasapainottelua, eikä tämän rakenne tue kyseistä tapaa. Usein reaktio tilanteeseen, jossa potkimista saattaisi ilmetä, on joko kaulan ja pään tai hännän avulla lyöminen.

Hännän heiluttaminen & sillä lyöminen
Lohikäärmeet saattavat reagoida stressaaviin tilanteisiin heiluttelemalla häntäänsä terävin, lyhyin liikkein puolelta toiselle. Se kertoo siis useimmiten hermostuneisuudesta tai jännityksestä, ja joskus reaktio ilmaantuu myös kun kyseessä on positiivinenkin jännitys – uuden asian opettelu, jälleennäkeminen – mikä tahansa tunteita herättävä. Lohikäärmeet eivät välttämättä itsekään tiedosta reaktiotaan. Hännän heilutus voi olla myös tahdonalaista, ja silloin yleensä vaihdetaan asentoa, mutta lohikäärmeet oppivat nopeasti myös käyttämään häntäänsä taisteluissa tai esimerkiksi työntäessään ja siirrellessään jotain esineitä tai asioita. Toisten lohikäärmeiden seurassa yleensä hännän heilutus on joko stressitilanne, tai sitten se kuvaa rauhoittumista – tällöin usein hännällä kosketetaan toista ja silloin se kuvaa kiintymystä tai lohdutusta, ja yleensä on täysin vaistomainen reaktio.

Raapiminen
Lohikäärmeet raapivat aina vähän liikkuessaan alustaa, jolla ne kulkevat, mutta voivat myös tietoisesti raapia ja käyttää erityisesti etujalkojaan ja kynsiään myös kaivamiseen. Usein lohikäärme voi myös käyttää maassa tai maan lähellä olevan vihollisen vahingoittamiseen kynsiään tai takertua tähän lentäessään. Kynnet ovat vahvat ja useimmiten hyvin terävät kärjen lisäksi myös reunoiltaan, eivätkä ne poikasiän jälkeen lohkeile helposti itsekseen. Poikasiän jälkeen lohikäärmeet yleensä myös kuluttavat kynsiään niin paljon, ettei niitä tarvitse erikseen hoitaa, mikäli ne eivät lähde lohkeilemaan jostain syystä. Poikasiässä niitä voi joutua lyhentämään jopa useita kertoja viikossa.

Muriseminen
Lohikäärmeet murisevat usein tuntiessaan itsensä uhatuksi. Reaktio on usein vaistomainen, eikä lohikäärme välttämättä itse edes tiedosta sitä. Murina on matalaa, syvältä kurkusta tulevaa ääntä, joka kuitenkin on hyvin voimakas ja vaihtelee reaktion voimakkuudesta riippuen.

Lisääntyminen

Kuten useimmat liskot, myöskään lohikäärme ei synnytä eläviä poikasia, vaan munii kaksi tai kolme munaa kerrallaan. On mahdollista, että lohikäärme saa jopa viisi poikasta, mutta pääsääntöisesti määrä jää kahteen tai kolmeen. Fysiologisesti lisääntyminen on mahdollista, kun lohikäärme on nuori aikuinen, mutta käytännössä lohikäärmenaaras tulee kantavaksi vasta kun on saavuttanut aikuisiän.

Lohikäärmeet lisääntyvät luonnossa vain noin kerran viidessä tai kuudessa vuodessa. Ne kasvattavat poikasiaan kauan, ja huolehtivat niistä jopa enemmän kuin itsestään. Poikasten hoito jää kuitenkin lähes kaikissa tapauksissa naaraslohikäärmeen hoidettavaksi, uros ei välttämättä edes ole kiinnostunut asiasta, eikä halua ottaa mitään vastuuta poikasten kasvattamisesta. Naaraslohikäärme on kantavana vain noin kaksi kuukautta, ja luonnossa poikasten kuoriutumiseen menee toiset kaksi kuukautta. Sen jälkeen poikaset eivät astu pesästä, yleensä suuresta luolasta, ulos ennen kuin ikää on kertynyt vähintään puoli vuotta. Kahteen ikävuoteen saakka naaraslohikäärme huolehtii poikasten ruokailusta ja metsästää näiden puolesta, mutta sen jälkeen tämä alkaa vaatia itsenäistymistä, ja viimeistään kuuden vuoden ikäisenä ajaa poikaset ulos pesästään.

Ihmisten kanssa toimivat lohikäärmeet usein pitävät yhteyttä poikasiinsa ja poikaset usein itsenäistyvät nuorempina kuin luonnossa. Silloin lohikäärmeet yleensä lisääntyvät vielä harvemmin, mitä luonnossa, ja suhde uroslohikäärmeeseen jää usein syvemmäksi mitä muutoin. Yksilölliset piirteet tulevat vanhempien suhteessa enemmän esille, aivan kuten myös poikasten kasvattamisessa (ja joissain tapauksissa naaras jättää sen mieluusti myös muiden tehtäväksi).